ORKIDEOIDEN EHDOILLA

Pitkä matka sydän-Hämeen niityiltä Portugalin sydämeen

Pohjoismaiden suurin orkideakokoelma on löytänyt turvapaikan Euroopan toiselta laidalta. Euroopan vanhimpiin kuuluvaan kasvitieteelliseen puutarhaan on valmistunut suomalaiseen suunnitteluun perustuva bamburunkoinen kasvihuone Suomesta tuotuja trooppisia orkideoita varten. Myöhemmin saman puutarhan vanhan suuren teräsrunkoisen kasvihuoneen uudistaminen tuo lisää tilaa tälle kokoelmalle. Yhteensä noin 10 000 suomalaisperheen orkideakokoelmaan kuuluvaa kasviyksilöä sijoittuu Coimbran yliopiston kasvitieteelliseen puutarhaan.

Kevään 2015 aikana toiseenkin portugalilaiseen kasvitieteelliseen puutarhaan valmistuu kasvihuone, teräsrunkoinen, tämän kokoelman pienempää osaa, noin 7000 orkideayksilöä varten.
--------------------------------------------------------------------------------------------

Tarina alkaa 1957 Hämeen sydämessä. Sääksmäen Vedentaan kylässä. Vaatimattoman vihreä pussikämmekkä ( Coeloglossum viride ) Vainonniemen pellon reunalla ja toisaalta Luopioisista kotoisin olleen biologian opettajan kotonaan kasvattama Himalajan orkidea, lumikuningatar (Coelogyne cristata) saivat nuoren pojan kiinnostumaan orkideoista. Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa niitä sai katsella lisää ja iltakävelyt Helsingin keskustan kaduilla veivät aina niiden kukkakauppojen kautta, joiden näyteikkunoissa oli säännöllisesti leikko-orkideoita.

ENSIMMÄINEN VAIHE TUHOUTUI SYYSMYRSKYYN
Tuohon aikaan ainoa tropiikin orkidea, jonka saattoi Helsingissä kuka vaan ostaa oli mikadonkämmekkä (Bletilla striata) Se löytyi ”Siemen – Frö”-liikkeestä lapsuuden kodin ikkunalle usean helmikuun puolivälissä. Myöhemmin löytyi harvalukunen orkideaharrastajien joukko joten useampia orkideoita alkoi seurata nuoren perheen muuttokuormassa Otaniemeen, Imatralle ja Simpeleelle. Simpeleen paperitehtaan turvevoimalan valmistuttua perhe muutti Jyväskylään mutta orkideat jäivät syksyksi kasvihuoneeseen Etelä-Karjalaan. Syksyn 1977 myrsky tuhosi kasvihuoneen ja seuraavan yön pakkanen tuhosi orkideat.

Uusi alku löytyi Tukholman Hötorgetin kukkakaupasta. Uumajaan siirtyneeseen kotiin alkoi taas kertyä orkideoita. Muutto Suomeen ja vaimon menehtyminen 1991 sai jättämään arkisemmat askareet sivurooliin. Orkidoiden kasvatus samassa paikassa, josta mysky oli vienyt kasvihuoneen, alkoi aivan uudella innolla. Kasvihuone laajeni, muuttui talven kestäväksi ja orkideoiden määrä kohosi viiteen sataan.

ORKIDEAKOKOELMA TAMMISAAREN KAUTTA UUTEENKAUPUNKIIN
Opettajana toimiminen Tammisaaressa ja orkideoiden kasvatus itärajan tuntumassa Rautjärvellä alkoi käydä liian työlääksi, joten orkideat siirtyivät Tammisaareen Yrkeshögskola Sydvästin päärakennuksen kellariin keinovalojen alle talveksi 1996/97. Orkideoita oli tällöin noin 1500 yksilöä. Silloin syntyi ajatus suuren orkideanäyttelyn pystyttämisestä vajaakäyttöiseen vanhaan tehdasrakennukseen Tammisaaren satamassa. Opettajan tehtäviin saattaa kuulua erilaisiin laivaseminaareihin osallistumisia. Tällainen on tietenkin vaarallista kahdeksatta vuotta leskenä eläneelle miehelle. Ensin erehdyin tekemään kesäretken isoäitini kotikaupunkiin Uuteenkaupunkiin, jossa en ollut koskaan käynyt. Sitten laivalta löytyi uusikaupunkilainen poliitikko / pankinjohtaja ja siihen loppui orkideoiden oleskelu kellarissa. Ne kuljetettiin uuteen kasvatustilaan Uudessakaupungissa ja sitten jostain syystä ostimme vaimoni Tuulikin kanssa entisen Janhuan varuskunnan kivitalot pysyvää orkideanäyttelyä varten. Näin perustettiin Janhuan orkidearanta Oy vuonna 1999.

Rakensimme suureen kivitaloon näyttely- ja kasvatustiloja orkideoille. Kaikki kasvatus tapahtui suurten korkeapainelamppujen alla. Taloa lämmitettiin pääasiassa palaturpeella, joka oli jo tuohon aikaan edullisin Suomessa myytävä lämmityspolttoaine. Ensimmäinen pääsylippu uuteen orkideanäyttelyyn myytiin marraskuun lopulla 1999. Sitä seuraavan 12 kuukauden aikana myimme pääsylippuja 20 800, joka oli tietenkin suuri hämmästys niin meille kuin muille. Paikallinen ravintolan pitäjä kertoi ruoka-annosten myynnin lisäntyneen 30% meidän paikkakunnalle tulomme johdosta.

Tarkoituksena oli laajentaa toimintaa Uudessakaupungissa, mutta korruption rehottaminen hallinnossa sai meidät toisiin ajatuksiin. Hankimme kohtalaisen julkisuuden seuraamana vuokralle Heinolan kaupungin vesitornin, jonne siirsimme pari tuhatta orkideaa pysyvään näyttelyyn. Uudenkaupungin virkamiehet yrittivät "keittiön kautta" estää tämän Heinolan hankkeen toteuttamisen siinä onnistumatta. Saman aikaisesti ostimme kaikessa hiljaisuudessa Sulkavan kunnan entisen vanhainkodin Kuhajärven rannalla. Varmistimme huolella Sulkavan virkamiesjohdolta, että uusikaupunkilaiset temput eivät kuulu heidän toimintatapoihinsa. Julkistimme Sulkavan hankkeen vasta kun kaikki oli valmista. Orkideat siirrettiin aluksi vanhainkodin eri huonetiloihin ja piharakennuksiin. Se tarkoitti noin 20 suuren pakettiauton matkaa Uudenkaupungin ja Sulkavan välillä. Viimeinen muuttomatka tapahtui jouluaattona vuonna 2002. Pakkanen kiristyi ajomatkan aikana niin, että pahimmillaan sitä oli 27 astetta auton ulkopuolella. Autossa orkideat, 11 papukaijaa ja minä kuuntelimme lämpimässä joululauluja radiosta. Perille pääsin aamuyöstä kahden ja kolmen välillä. Lämmin jouluateria oli siellä valmiina odottamassa.

300 VUOTTA VANHAN KASVIHUONEEN KOPIO ORKIDEATALOKSI SULKAVALLE
Seuraava vaihe oli uuden kasvihuoneen rakentaminen Sulkavalle. Uudenkaupungin Janhualla kasvit saivat valon pääasiassa lampuista. 400 W korkeapainelamppuja oli käytössä yli 12 kW verran. Sulkavalle tehdyn kasvihuoneen katto on läpinäkyvä, joten puolen vuoden ajan ei tarvittu mitään lisävaloa. Talven pimeyttä vastaan jouduttiin kuitenkin käyttämään 6 kW verran valaisuun sähköä. Lämmitys perustui edelleen pääasiassa palaturpeeseen, mutta Itä-Suomen turpeentuottajat eivät pysty yhtä hyvään laatuun kuin länsisuomalaiset. Tästä syystä jotkin talvet mentiin pellettiä polttaen. Pelletin hinta vain on tuplat hyvälaatuisen palaturpeen hinnasta. Janhualta lähdettäessä orkideoiden lukumäärä oli jo pitkälti yli 5000, Sulkavalla se nousi noin kymmeneen tuhanteen. Ensimmäisen Sulkavan vuoden aikana myimme jo pääsylipun numero 100000. Kaiken kaikkiaan ehdimme tavoittaa Suomessa ollessamme noin 200 000 orkideoista kiinnostunutta näyttelyvierasta. Näissä kiinteissä näyttelypaikoissa avoinna pidettyjen näyttelyiden lisäksi pidimme ympäri Suomea yhteensä noin 400 orkideapäivää tai orkideanäyttelyä. Yli 100 000 henkilöä joutui kuuntelemaan esitystäni siitä miksi "orkidea on se helpoin kukkiva huonekasvi suomalaiseen kotiin". Sulkavalle rakennetun orkideatalon mitat ja ratkaisut kopioitiin Ruotsista. Lövstabrukin kasvihuone on palvellut erilaisten kasvien tukikohtana jo lähes 300 vuotta tuon ”valloni-ruukin” puistossa.

Koko toimintamme aikana opiskelimme tosissamme orkideoiden kasvatuksen saloja. Erityisesti keskustelemalla useiden saksalaisten ammattilaisten kanssa. Alusta alkaen oli selvää, että ns orkideakirjojen antama oppi oli kovin harhaista. Olemme itse laatineet kahdeksan orkideaopasta noita harhoja korjaamaan. Ensimmäisinä vuosina meillä oli kuusi apulaista. Vähitellen opimme muuttamaan kasvatustekniikkaan siten, että yhden apulaisen turvin pystyimme hoitamaan sekä rakennustyöt että orkidoiden hoidon. Sulkavalla otimme käyttöön sellaisen kasvatusmenetelmän, jota tiettävästi kukaan muu ei Euroopassa käytä. Aivan viime hetkillä ennen Suomesta lähtemistä aloitimme laajan kokeilun korkkitammen kaarnan käyttämisestä orkidearuukuissa.

SUUNTA KOHTI PORTUGALIA
Koko edellä kuvatun ajan meillä tuntui olevan kova kiire. Janhuaa rakennettiin sellaista vauhtia, että kuuteen kuukauteen emme käyneet reilun kilometrin päässä olevassa kodissamme vaan yövyimmekin "työmaalla". Sama kiire jatkui myös kasvatustekniikan opiskelemisessa ja toiminnan laajentamisessa. Tänä päivänä voin sanoa tietäväni miksi meillä oli niin kiire. Tulimme ja pääsimme Coimbraan sinä ainoana hetkenä kun se oli mahdollista. Siinä ei ollut pelivaraa kuin muutama kuukausi. Onneksi olimme silloin paikalla ja valmiina riittävän osaamisen ja riittävän komean kokoelman kanssa.

Tässä kerrotun näyttelytoiminnan aikana energian hinta Suomessa nousi historiallisen kovaa vauhtia, suunnilleen kolminkertaiseksi. 2011 talvella lämmityksen ja valaisun kokonaiskustannus nousi jo tasolle 20 000 euroa vuodessa. Tämä on suurin yksittäinen syy Portugaliin lähdölle. Islannin tulivuoren tuhkan sotkiessa lentoliikennettä olimme viemässä ryhmää Portugaliin katselemaan "Portugalin huhtikuuta". Tuhkan takia matka onnistui vasta toukokuussa vähennetyin voimin, suurin osa pois jääneistä osallistui sitten lokakuun matkaan. Tämän matkan aikana tapahtui koko tämän tapahtumaketjun ainoa mystinen tapahtuma. Lissabonin suurimman turistikohteen - Mosteiro dos Jeronimos pääsalissa seisoin tuskaista Jeesusta kuvaavan taulun edessä. Minulle tuli selkeä käsitys taulun vaatimuksesta: " tuo orkideasi Portugaliin!" Mietin asiaa koko seuraavan yön ja aamulla päätös oli valmis. Matkalta Suomeen tultuamme aloimme selvitellä tällaiseen suureen muutokseen liittyviä asioita. Varsin pian ymmärsimme, että emme ymmärrä Portugalista mitään. Myytävänä oli erilaisia taloja puutarhoineen - tuskin missään riittävää tilaa meidän tarpeisiimme. Kasvihuoneita ei ollut myynnissä. Myytävät kohteet tyypillisesti tyhjenevällä maaseudulla mutkaisten vuoriteiden päässä. Runsaimmin oli myynnissä raunioita - täällä Portugalissa raunion mukana tulee mahdollisuus rakennuslupaan. Rakentamattomalla maalla lupakäsittely on tuskaisempi.

Onneksi on Taina olemassa. Yli 30 vuotta Portugalissa asunut, Manuelin kanssa naimsissa oleva Taina Saura Monteiro organisoi kyselyn, jonka perusteella saimme vuokralle 640 neliön hyväkuntoisen kasvihuoneen maan pohjoisosassa Viana do Castelossa. Sovimme puolen vuoden vuokra-ajasta. Kuvittelimme siinä ajassa löytävämme lopullisen sijoitusvaihtoehdon. Hyvissä ajoin pyysimme lisäaikaa vuoden kun tuota työtä näytti riittävän. Suomesta Portugaliin muutettaessa suurin osa orkideoista kulki ilman ruukkua - paljasjuurisina. Sillä säästimme aikaa ja kuorman painoa. Perille päästyämme aloimme valtavan uudelleen ruukutuksen, pääasiassa korkkitammen kaarnaan.

Sitten alkoi tapahtua.

Tämä tapahtumaketju lähti käyntiin vuoden 2013 alussa. Meille käveli kasvihuoneeseen vieras, joka oli jo aiemmin käynyt tutustumassa kasveihimme, Carla Maria Madail. Hänellä oli tehtävänä kysyä tulisimmeko keskustelemaan yhteistyöstä maan tärkeimmän yliopiston, Coimbran yliopiston kanssa. Sain puhelimen käteeni ja toisessa päässä oli Yliopiston kasvitieteellisen puutarhan johtaja.

Kävimme tutustumassa tuohon kasvitieteelliseen puutarhaan, joka on Euroopan vanhimpia, 1700-luvun loppupuoliskolta. Seuraavaksi sieltä tuli ryhmä tutustumaan orkideoihin. Silloin jo heillä oli matkassa ehdotus orkideoittemme siirtämisestä Coimbraan siten, että me seuraisimme mukana. Maaliskuun 4. sieltä tuli vielä delegatio johtajanaan vararehtori, professori Helena Freitas ja sitten vihdoin 13. maaliskuuta 2013 allekirjoitimme juhlallisesti sopimuksen entisen kuninkaanlinnan "Senaatti"-salissa tyylikkäästi yliopiston johdon ja Kasvitieteellisen puutarhan johdon keralla.

Tämä kaikki on juuri sitä, mitä olimme salaisissa unelmissa toivoneet siinä vaiheessa kun Islannin tulivuorentuhkien sotkiessa lentoliikennettä päätimme siirtää orkideat Portugaliin. Se vain tuntui melkein mahdottomalta. Kuten sopimuksen jälkeen puheessani totesin: "Coimbran Yliopisto oli meille kuin linna lasivuorella - sellainen, johon monet kilvan pyrkivät, mutta jonne nousemiseen eivät voimat tahdo riittää". Sinne sitten kuitenkin pääsimme ja oikein pääportista. Harvoin kai kaksi "pientä matkaajaa" on niin onnellisia kuin me tästä tilanteesta olimme.

Toinen syy Portugaliin muuttamiselle oli pyrkimyksemme löytää ratkaisu, jolla turvataan orkideakokoelman olemassa olo meidän jälkeemme.

Olemme 30 vuoden sopimuksella aloittaneet yhteistyön Portugalin vanhimman yliopiston, Coimbran yliopiston kanssa. Sopimuksesta pitämässään puheessa Yliopiston vararehtori, professori Helena Freitas linjasi tavoitteeksi saada sopimuksella käynnistetyn prosessin myötä Yliopistosta tällä alueella Euroopan suurin.

Coimbrassa oli vanhastaan jäljellä joitain satoja Portugalin kuninkaalle noin kaksi sataa vuotta sitten tuotuja orkideoita.

Tämä hiukan erikoinen sopimus sisältää sen, että Coimbran Yliopisto vastaa kaikista kasvihuoneen kustannuksista. Orkideakokoelma on meidän niin kauan kuin henki (jommalla kummalla) pihisee, kuitenkin enintään 30 vuotta. Tämän jälkeen orkideat ovat Yliopiston omaisuutta. Vastaamme kokoelman hoidosta ja kehittämisestä, koulutamme henkilökunnan ja opastamme maan kansalaisia tässä jalossa orkideankasvatuksessa.

Yliopisto puolestaan asuttaa meidät sopivan lähelle orkideoita, jotta niiden hoito sujuu helposti. Tämäkin osa sopimuksesta kestää 30 vuotta tai kunnes... Meidän kannaltamme tällä sopimuksella turvattiin orkideakokoelman tulevaisuus meidän jälkeemme. Ja ilmeisesti meillekin edullisella tavalla.

Keväällä 2013 koko orkideakokoelmamme siirrettiin Viana do Castelosta Coimbraan. Muuttokuormia tuli useita, pitkälle yli kymmenen. Sen jälkeen piti vielä kasvit saada sopiviin kasvupaikkoihin ja rakentaa jälleen telineet kuntoon. Samoin sumutuslaitteistotkin. Olihan se valtava muuttoprojekti. Orkideamme täyttivät kaksi kasvihuonetta ja lisäksi toista tuhatta Odontoglossum-ryhmään kuuluvaa sekä Paphiopedilumia oli ulkona suojaisessa puutarhan kolkassa, johon aurinko siivilöityy puiden oksien lomitse. Tarkoitus oli, että kesän päätteeksi puutarhan vanha suuri kasvihuone kunnostettaisiin ja orkideamme pääsisivät sen suojiin ennen paikallisen "talven" kylmien alkamista. Eihän siinä kuitenkaan näin käynyt. Koko talven orkideat kyhjöttivät kesäkäyttöön juuri ja juuri sopivissa tiloissa erilaisten erikoisjärjestelyjen turvin. Talvi oli todella paha orkideoillemme.

UUDEN ORKIDEATALON RAKENTAMINEN BAMBUISTA
Tammikuun (2014) päätteeksi saatiin kuitenkin tilanteeseen uutta valoa. Yliopisto varasi meidän käyttöömme noin 3000 neliömetrin alueen aivan puutarhan keskustan vierestä. Tällä alueelle Yliopisto lupasi toteuttaa riittävän suuren orkideoita varten rakennettavan kasvihuoneen mahdollisimman nopeasti. Tähänkin matkaan tuli kuitenkin mutka. Kasvitieteellisen puutarhan johtaja asettui hankkeeseen poikkiteloin ja vaikeutti uuden kasvihuoneen rakentamista kaikin keinoin. Tämä ongelma ratkesi sillä, että vararehtori, prof. Helena Freitas asettui yhteyshenkilöksi Yliopiston ja meidän välillemme heinäkuun 2014 puolivälissä. Puutarhan johtajalle toimitetaan kopiot päätöksistämme.

Syksyn mittaan tähän orkideoille varatulle kentälle muodostui bambu-runkoinen tehokkaasti lämpöeristetty lämmitettävä kasvihuone orkideoitten kasvattamista ja esittelemistä varten. Talo on katettu kokonaan polykarbonaattilevyillä, lämmityksen hoitaa Suomen kautta tilattu pellettikattila ja kasteluvesi tulee olemaan parasta tässä puutarhassa käytettävää vettä, se puhdistetaan käänteisosmoosisuodattimella. Kuvaan kuuluu, että bambujen liittäminen toisiinsa on täällä kehitelty suomalaisvoimin. Ensimmäinen bambukasvihuone tässä maassa. Pinta-alaa kasvihuoneella noin 400 neliömetriä. Tämän uuden orkideatalon katot ja seinät saatiin kuntoon vuoden 2014 viimeisellä viikolla. Koko kasvihuone avataan yleisölle helmikuun 2015 aikana.

Ne juhlapuheet sopimusta kirjoitettaessa eivät ehkä sittenkään olleet pelkkiä juhlapuheita. Yliopiston kasvitieteellisen tiedekunnan rakennuksessa Kasvitieteellistä puutarhaa lähinnä olevat tilat ovat sen laboratorion hallussa, joka harjoittaa työkseen kasvien mikrolisäystä. Tämä antaa meille mainion mahdollisuuden monistaa nopeasti orkideakokoelmaamme tulleet harvinaisuudet samoin kuin ne yksilöt, joiden kukat ovat suurempia tai värikkäämpiä kuin lajitovereilla. Orkideoiden kasvatus siemenestä samoin kuin orkideoiden risteytys sisältävät aina sen piirteen, että uusien kasvien ominaisuudet saadaan selville vasta kun kasvi on kukkinut muutaman kerran - siis vasta vuosien päästä. Kun meillä on jo hallussa yksilöitä, joiden ominaisuudet on todettu poikkeuksellisen hyviksi, pääsemme suoraan niiden monistamiseen. Muutaman vuoden päästä meillä on myynnissä näiden kasvien kloonattuja jälkeläisiä. Tämä toiminta on jo alkanut.

Toisaalta siihen 3000 neliön orkidea-alueeseen on aluksi tarkoitus saada kasvamaan kaikki Iberian niemimaalla kasvavat luonnonorkidealajit, sittemmin laajasti myös muita Euroopan luonnonvaraisia orkideoita. Samalle alueelle tullaan sijoittamaan runsaasti tällä kohdalla Portugalia ympäri vuoden ulkona kasvavia tropiikin orkideoita. Näkyvimpänä noin sadan metrin rivi Cymbidiumeja alueen reunalla kulkevan lehmus-esplanadin vierelle.

JATKOA SEURAA
Tammikuun 2015 puolivälissä päästään julkistamaan seuraavaa vaihetta orkideakokoelmamme elämässä.

Coimbran Yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa tullaan pitämään meidän orkideakokoelmaamme kuuluvia kasviyksilöitä noin 10 000 verran. Siitä olemme sopineet. Toisaalta olisi riskialtista pitää suurta kokoelmaa yhdessä ainoassa paikassa. Jokin luonnonkatastrofi tai inhimillinen huolimattomuus voisi tuhota siitä suuren osan kerralla. Tästä syystä olemme neuvotelleet erään toisen kasvitieteellisen puutarhan kanssa hieman pienemmän, yhteensä 7000 kasviyksilön kokoisen kokoelman osan sijoittamisesta kevään 2015 mittaan rakennettavaan uuteen kasvihuoneeseen. Kyseisellä hankkeella varataan noin 900 neliömetriä kasvatustilaa orkideoillemme. Tämän hankkeen yksityiskohdat on tarkoitus julkistaa tammikuun 2015 aikana.

Kolmas tapahtuma, joka sattuu vuodelle 2015 on Coimbran yliopiston kasvitieteellisen puutarhan suuren kasvihuoneen (Grande estufa) kunnostushankkeen valmistuminen. Tämän Portugalin vanhimman teräsrakennuksen täydellinen kunnostus tulee merkitsemään hieman yli 200 neliömetrin näyttelytilaa meidän orkideakokoelmamme kasveille. Tämän täydessä vauhdissa olevan hankkeen valmistumisaikataulu lienee myös tiedossa tammikuun 2015 aikana.

Pekka Ranta
puh +358 50 3489 289
tel +351 939 45 9555

pedro.praia@uc.pt
pekka.ranta@orkidearanta.fi

Tuulikki Ranta
puh +358 500 723 864

info@orkidearanta.fi
info@orkidea.fi

Residencia Universitaria Observatorio Astronomico
Lugar Almas de Freire
Sta Clara
3040-004 Coimbra
Portugal

Kuvat: Orkideatalo Sulkavalla
Sopimuksen allekirjoitus Coimbran yliopiston Senaattisalissa 13.3.2013
Perhosorkideoiden kukintaa ja orkideatarhurit Coimbrassa kesällä 2013
Lumikuningatar (Coelogyne cristata)
Uusi orkideatalo keskellä Coimbran yliopiston kasvitieteellistä puistoa